Verkkoidentiteettiä luomassa?

Kansalaisareenan järjestämillä vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreiden syysseminaaripäivillä Luontoliiton pääsihteeri Leo Stranius mainitsi ihmisten jakautuvan digi-natiiveihin ja digi-maahanmuuttajiin. Lasteni sukupolvi kuuluu selvästi edellisiin ja omani jotakuinkin jälkimmäisiin. Mitä nuorempiin sukupolviin mennään, sitä suurempi osa osaa käyttää erilaisia tietoteknisiä ratkaisuja ja pitää niiden käyttämistä itsestään selvyytenä. Miksi sitten lähteä luomaan verkkoidentiteettiä? Vaikka esimerkiksi blogin muodossa esitetty ammatillisen julkisen verkkoidentiteettini oletettu lukijakunta on em. digi-maahanmuuttajia, niin sosiaalisen median käyttäjiä alkaa ajan edetessä olla yhä enemmän.

Oma hankettamme ja samalla osaamis- ja tutkimusaluettani kuvaava blogi olisi mielestäni sekä työrooliin liittyvä että ammatillista julkista verkkoidentiteettiä esiin tuova areena. Blogin luominen ja riittävän usein tapahtuva päivittäminen edistänee omalta osaltaan tietoisuuden leviämistä esimerkiksi hankkeeseen liittyvästä etsivän työn toimintatapojen kehittämisestä. Omaan blogiin saatujen kommenttien kautta ja toisaalta toisten blogeja seuratessa saa uusia ideoita ja näkökulmia.

Ammatillisen julkisen identiteetin rakentamisessa mietityttäviä asioita ovat ensinnäkin mainonta ts. kuinka hyvin blogi tulisi sellaisten ryhmien tietoisuuteen, joiden toivoisi sitä lukevan ja kommentoivan. Toisena kysymyksenä on se, kuinka rohkeasti ja aktiivisesti blogeja kommentoidaan. Kolmanneksi mahdollisena miinuspuolena on se, että julkisesta kirjoituksesta voidaan ottaa vain osa tai sanomaasi/kirjoittamaasi voidaan muokata ja esittää kuitenkin sinun kirjoittamanasi.

Haasteena on tuottaa niin sisällöltään kuin kirjoitustyyliltäänkin harkittuja, ymmärrettäviä ja selkeitä kirjoituksia. Blogin ulkoasulla ja visuaalisuudella on myös merkityksensä. Toisaalta haasteena on osata kirjoittaa siten, että se kutsuu keskusteluun ja mielipiteiden vaihtamiseen. Haasteena on edelleen se, miten itse osaa suhtautua negatiiviseen palautteeseen.

Viestijäkuva

Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssi tehtävineen ja kurssille osallistuvien näkemysten lukeminen on mielenkiintoista ja saanut pohtimaan viestinnän monimuotoisuutta ja itseäni viestijänä. Viestintää puhuen ja kirjoittaen; verbaalia ja non-verbaalia; keskustellen, esitystä pitäen, kirjoittaen sähköpostia, blogitekstiä, tiedotetta… Eri viestinnän muodoissa korostuvat erilaiset asiat. Joissakin, erityisesti ammatillisissa, tilanteissa suosin kirjoitettua viestintää, sillä siinä on enemmän aikaa miettiä miten sanomansa ilmaisee ja tuleeko kaikki tarkoitettu ilmaistua. Pyrin selkeään ja ymmärrettävään viestintään ja siten vahvuudekseni viestinnässä voisi nähdä viestin harkittuun sisältöön suuntautumisen. Keskustelutilanteissa puolestaan kuuntelen toista, ”luen” non-verbaalia viestintää ja pyrin antamaan positiivista palautetta.

Heikkouksiksi itsessäni viestijänä koen itsekriittisyyden. Jännitän esitystä pitäessä, isossa ryhmässä ja spontaaneissa esitystilanteissa. Olen enemmän kuuntelijan kuin paljon puhuvan roolissa. Toisaalta tarpeen vaatiessa ja pienemmissä ja tutummissa ryhmissä ilmaisen näkemykseni ja luovatkin ideat pääsevät esiin. Kuitenkin minua kuvaa harmonian säilyttämiseen suuntaava viestintä ja kehitettävää olisi rakentavan kritiikin esiin tuomisen taidoissa ja uskaltamisessa.

Selkeään ja ymmärrettävään viestintään pyrkiminen kuvaa puheen laadun arvostamista suomalaisessa viestintäkulttuurissa puhemäärän sijaan. Koen viestinnässäni olevan kehitettävää myös siinä, että viesti sisältää muutakin kuin selkeästi esitetyn asian. Suomalaisesta viestintäkulttuurista edustan tästä näkökulmasta asia- ja tehtäväkeskeistä viestintää ja suoraa viestintää.  Johdattelulle ja viestin sävyn esiin tuomiselle on kuitenkin paikkansa. Yleisesti ottaen ”small talk” ei kuulu osaamiseeni; jotain siitä olisi hyvä omata.

Vuorovaikutuksessa, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja ammatillisen osaamisen esiin tuomisen ja keskustelun herättämisen areenoilla, haluaisin kehittää taitoja ilmaista asioita selkeästi, sujuvasti ja riittävän kuvailevasti sekä tapoja kutsua ja motivoida blogin lukijat osallistumaan keskusteluun. Aina on muistettava myös se, että termit ja käsitteet eivät ole kaikille ennestään tuttuja. Niin oman kuin muiden kirjoittamien tekstien ”meta-lukeminen”, sen hahmottaminen mitä esimerkiksi hyvässä tiedotteessa tulee olla ja mikä tekstissä on hyvää, auttanee kehittymään viestijänä.

Sosiaalisen aktiivisuuden tutkimus ja osallisuuden tukeminen hanketyöskentelyssä

Olen jatko-opiskelijana terveystieteissä pääaineenani gerontologia ja kansanterveys. Gerontologia on vanhenemista ja vanhuutta tutkiva tiede ja väitöskirjani käsittelee sosiaalisen aktiivisuuden yhteyttä iäkkäiden ihmisten terveyteen. Ihmisen sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen osallistuminen ovat kiinnostaneet kandityövaiheesta lähtien kiinnostuksen jatkuessa gradusta väitöskirjaan. Väitöskirjaprosessi on noin puolessa välissä. Linkki ensimmäisen artikkelin tutkimustiedotteeseen löytyy tästä.

Olen aloittanut toukokuussa 2012 Osallisuutta lähiympäristöstä -hankkeessa, joka on Ray:n rahoittama nelivuotinen (2012–2015) hanke. Päätavoitteena on yksinäisyydestä ja alakulosta kärsivien/syrjäytymisriskissä olevien ikäihmisten tavoittaminen ja heidän tukemisensa kodin ulkopuolisiin toimintoihin osallistumisessa. Toisena päätavoitteena on lisätä aktiivisten ikäihmisten mahdollisuuksia osallistua heille mielekkääseen yhteiskunnalliseen toimintaan vapaaehtoistyöntekijöinä. Yhteistyössä seurakunnan, kaupungin ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa kehitetään etsivän työn toimintatapoja ja ikäihmisten osallistumisen tukemisen mahdollisuuksia. Toteutuneet toimintatavat on tarkoitus siirtää hankkeen aikana osaksi käytännön toimintaa.

Väitöskirja-aiheeni on siis hyvin lähellä hankkeen aihetta. Hankkeessa oppii koko ajan uutta, saa käyttää kaikkea osaamistaan ja kokemustaan tutkijan-identiteettiä unohtamatta, olla luova ja kuitenkin jalat maassa. Hankkeen käytännön läheisyydestä on puolestaan hyötyä väitöskirjan tekemiseen, sillä hankkeen myötä avautuu uusia näkökulmia ja voi pohtia teorian soveltamista käytäntöön.

Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi -kurssin odotan tukevan minulle ennestään tuntemattomaan sosiaalisen median maailmaan tutustumista. On myös hyödyllistä pysähtyä pohtimaan itseään viestijänä ja kehittyä ammatillisessa viestinnässä. Blogin tekemisen harjoitteleminen mahdollistaa edelleen hankkeen aiheista, kuten etsivän työn työtavoista ja eri tahojen välisestä yhteistyöstä, kirjoittamisen ja keskustelun aloittamisen Suomen kontekstissa.